Kun hallitus antoi Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoituksen poistumisesta EU: sta (SEU) 50 artiklan nojalla 29. maaliskuuta 2017, siinä asetettiin kahden vuoden oletusarvoinen poistumispäivä tästä päivästä. Yksi keskeinen näkökohta oli halu välttää Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen 23. – 26.5.2019 pidettäviin EP-vaaleihin.
Kun hallitus halusi aloittaa 50 artiklan mukaisen jakson kaksi jatkoa maaliskuussa ja huhtikuussa 2019, alun perin Yhdistynyt kuningaskunta aikoi edelleen poistua EU: sta ennen EP-vaalien päivämäärää välttääkseen Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisen. Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU: n erosopimuksen kolmannen hylkäämisen jälkeen EU sopi toisesta 50 artiklan pidentämisestä 31. lokakuuta asti. Yhdistyneellä kuningaskunnalla olisi mahdollisuus poistua EU: sta aikaisemmin, jos WA ratifioidaan. 7. toukokuuta hallitus vahvisti Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuvan EP-vaaleihin ja myönsi, että WA: ta ei voida ratifioida ennen vaaleja.
Ison-Britannian paikkojen uudelleenjako Euroopan parlamentissa
Kysymystä Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisesta EP-vaaleihin vaikeutti entisestään Yhdistyneen kuningaskunnan suunniteltu paikkojen uudelleenjako Brexitin jälkeen. Vuonna 2018 annetussa EU: n lainsäädännössä 27 Yhdistyneen kuningaskunnan 73 EP-paikasta jaettiin muille jäsenvaltioille, ja 46 jää jäljelle mahdollisille uusille jäsenvaltioille. 14 jäsenvaltiolle jaetaan lisää EP-paikkoja Brexitin jälkeen. Näihin kuuluvat Ranska ja Espanja kullakin viisi ylimääräistä paikkaa, Italia ja Alankomaat kullakin kolme ja Irlanti kaksi.
Uusi määräraha otetaan käyttöön vasta, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU: sta tulee lainvoimaiseksi. Ottaen huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu nyt EP-vaaleihin, mutta sen odotetaan edelleen poistuvan 31. lokakuuta mennessä (tai mahdollisesti myöhemmin, jos 50 artiklan mukaista jatkoa jatketaan), jäsenvaltioiden odotettiin järjestävän vaalit ikään kuin uutta jakoa sovellettiin. Ehdokkaiden, jotka valitaan 27 lisäpaikkaan, on odotettava valmiustilassa, ja heistä tulee Euroopan parlamentin jäseniä vasta, kun Yhdistynyt kuningaskunta ja sen jäsenet eroavat EU: sta.
EP-vaalit Isossa-Britanniassa
Vaaleihin osallistui kaksi uutta kansallista puoluetta Isossa-Britanniassa. Nämä olivat Brexit-puolue, jota johtaa UKIP: n entinen johtaja Nigel Farage, ja Change UK, jonka perustivat entiset työväenpuolueen ja konservatiivien edustajat, jotka haluavat pysyä EU: ssa. Change UK, yhdessä liberaalidemokraattien, Skotlannin kansallisen puolueen, Plaid Cymrun sekä Englannin ja Walesin vihreiden puolueen kanssa, julkaisi manifestit, joissa tuettiin kansanäänestystä (toinen kansanäänestys) Brexitin etenemisestä, jonka suhteen he tukisivat edelleen vaihtoehtoa.
Työväenpuolue ilmoitti tukevansa julkista äänestystä, jos sen vaihtoehtoisesta Brexit-suunnitelmasta ei päästä sopimukseen eikä yleisiä vaaleja voida järjestää. Konservatiivipuolue ei julkaissut manifestiä, mutta sanoi, että se oli ainoa puolue, joka saattoi saada Brexitin aikaan. Brexit-puolue kannatti poistumista EU: sta WTO-ehdoin.